joutomailla kameraa vailla

Hän kävi tänään pitämässä meille opetusta kaupunkitaiteesta ja arjen löytöretkeilystä. Oli aivan todella inspiroiva ja ihana oppitunti(rykelmä). Tarkoituksenamme on osana kuvataidekasvatuksen opintoja tehdä ylistys joutomaalle (tsek Arjen löytöretkeilijät), ja tätä tehtävää lähdettiin riemastuttavasti aloittelemaan jo tänään. Hurraa turkulaiset joutomaat!









Kauppamatkalla ihastuttavan sattuman saattelemana törmäsin tähän ihanaan pikkuliikkeeseen.

Ps. Kännykän kamera toimi paremmin kuin odotin! Positiivinen yllätys.

väsynyttä

Nuutunutta. Koira on kipeänä ja oma tehokkuus on nollassa. Assassin's Creed. Kahvikin loppu. Punaviiniä on.

Nyt katson elokuvan.

snap!

Olen unohtanut kertoa irtolaisten kohtalosta. Uudestijuurtuneet irtolaiset ovat pukanneet jo kaksi uutta kaveria joukkoonsa.



Huomaan, että oma taiteeni on alkanut väistyä seiniltä. Tavallaan se on sääli. Mutta olen kriittinen, enkä jaksa katsella seinille miettien että kyllähän tuostakin nyt voisi korjata tämän ja tämän. Valokuvieni kanssa kriittisyys on tipotiessään ja uudenlainen snapshot-ajattelu valtaa tajuntaani.

Kulttuuripääkaupunkiasia vaivaa. Kaikkialle on hirmuisen kovat pääsylippuhinnat, vaikka voisi ajatella kulttuuripääkaupungin tarkoittavan jotain ihan muuta, kulttuurin tuomista kaikkien ulottuville. Tietysti kulttuuria on kaikkialla, sen näkeminen ja kokeminen on itsestä kiinni. Onnekseni pääsen ainakin muutaman viikon vielä opintojeni vuoksi ilmaiseksi Logomoon Tuli on irti -näyttelyyn, joka on hieno, mutta jonka pääsylippuhinnat hipovat kipurajojani. Siinä taideosaston ohi hiippaillessa voin tiirailla Tom of Finlandia ja Liisaa Ihmemaassa ja kerätä rohkeutta laittaa siivun opintorahoistani likoon henkilökohtaisen taidekasvatukseni nimissä.

Kiitos ja syvä kumarrus sille jollekin taholle (Turun museokeskukselle?), joka mahdollistaa Turun taidemuseon ilmaiset perjantai-illat!

rento

Pitkästä aikaa rentouttava ja voimauttava viikonloppu.
Vaihdoin makuuhuoneen lampun. Yksinkertainen on kaunista.
Nykyään.

Martta Kerho

Ihana Martta Kerho, ihanat ystävät. Kiitos.

Harmi että olen hieman jäyhä jököttäjä enkä tajua kuvata tapahtumien keskipisteessä.

Lemminkäisen äiti on vinossa.

eriik

Kiire kiire kiire.

väriterapiaa

Nopea katsaus ympäröiviin väreihin helpotti proseminaarin parissa uurastavan perjantaita. Tunnustan, että kirjoja järjestin, että saisin esille edes hieman värien ilottelua. Suurin osa kirjoistamme on harmaita, ruskeita, mustia, tunkkaisen näköisiä tai niin noloja, etten kehdannut julkisesti tunnustaa omistavani sellaisia.

Suhteeni väreihin on intohimoinen ja alati muuttuva. Tällä hetkellä tunnen voimauttavina limen, pinkin, harmaan, vanhan roosan, indigon, sammalenvihreän, valkoisen ja turkoosin, mutta huomenna voi olla jo toisin.

Rakkain on kuitenkin mustavalkoiseni.

turussa palaa

Kuvat: Ollipekka Kangas

Paperolliveistokset paloivat eilen illalla. Jotkut hieman paremmin kuin toiset.
Ikävä kyllä oman kamerani akku loppui ennen kuin ehdin kissaa sanoa, mutta kiitos Ollipekalle.

enemmän enemmän

Ajattelin tänään että käyn lähikirppiksellä katsomassa josko bongaisin uusia pitsiliinoja, kirjoja tai ehkä nahkalaukun. Nahkasaappaita olen omasta mielestäni vailla myös, mutta harvemmin tämän kokoiseen jalkaan sellaisia löytyy kirpputoreilta, sattumalta, ainakaan halvalla.

Päätin kuitenkin olla menemättä. Olen ihan tyytyväinen. Tavaroita on jo, laukkuja on jo, en todellisuudessa kaipaa yhtään enempää. Vaikka toki kirpputori sinänsä olisikin ihan viisas paikka kuluttaa, jos kuluttaa haluaa. Mutta tänään päätin kuitenkin toisin.

Ehkä olen kehityksen tiellä. Nykyään siivoankin kaiken aikaa, ennen kuin ehtii tulla sotkua alkuunkaan. Aikuisuus?

katkelma

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi

Rakastan Eeva Kilpeä, kirjailijana ja runoilijana.

mustavalkeat henkilöt

Ajattelin, että alan kerätä kuvia makuuhuoneen tyhjälle seinälle. Mustavalkoisia kuvia mielestäni (ja ehkä miehenikin mielestä) merkittävistä Henkilöistä. Muutama sopiva kuva on jo, toinen Jean Sibeliuksesta ja toinen Victor Westerholmista.

Tietysti suunnitelmani muuttuu jos mies aikoo hankkia uuden television ja tyhjä seinä saa sen myötä uuden täyttäjän.

Tuo koditon työtuoli löysi tänään uuden sijoituspaikan keittiön pöydän äärestä, työpisteestäni. Naurattaa nimittää tätä työpisteeksi, mutta olkoon.

aamusta iltaan

Raskaita, puhkipalaneita, vinoja. Mutta ei se mitään, nyt on kiva fiilis.

Tilasin ilmaisen hesarin viikoksi.
Kirjoitin proseminaarityötäni vaikka on lauantai.
Imuroin.
Katselin ystävälleni sopivia asuntoja Turusta.
Kastelin kukat.
Mietin, että maalasin viime viikolla kaksi maalausta, joista molemmista pidän.

jääkaapissa

Magneetit ja muut jääkaapin ovessa, huh huh, usein ovat melko rumia. On oltava kaunista omaan silmään.
Jossain vaiheessa en pitänyt jääkaappimagneettirunoista, mutta olen alkanut taipua kun pahin villitys on mennyt ohitse. Toivottavasti en ala missään vaiheessa suhtautua yhtä suopeasti tällä hetkellä muodissa oleviin seinäteksteihin!

Energiajuomasta runoillut ystäväni aikoo muuttaa viereiseen taloon. Yritän olla innostumatta liikaa, kun mikään ei ole vielä varmaa.

irtolaiset

Aasinkorvani on rehevä ja kaunis. Ilmeisesti tapaturman seurauksena siitä irtosi kaks lehteä. Laitoin lehdet vesilasiin, josko lähtisivät tekemään juurta ja voisin istuttaa ne uuteen multaan. En tiedä näistä, mutta sopii yrittää.





Irtolaiset kokivat kovia heti kotoa muutettuaan, kun kissani oli kaatanut niiden vaatimattoman maljakon yön aikana. Virkosivat kuitenkin ja nyt odotellaan.

En pidä näistä kuvista, mutta yritän ottaa onkeeni kuvataidekasvatuksen lehtorin, Marjo Räsäsen, viisaista sanoista ja päästää irti, lakata märehtimästä. Päästän irti näistä kuvista. Ehkä kuvaan irtolaisia uudelleen vielä, teen koko tarinasta oppimiskokemuksen, prosessin.

torstaiaamupäivä

Heti lenkin ja suihkun jälkeen haukotuttaa.







Sorruin jalkakuvaan, voi hyvänen aika.

vietävän vinossa

Horisonttini, melkein järjestään.





Kevät tulee, ei mahda mitään. Ihana tilanne kun se on tulossa ja kolistelee ovenpielessä, mutta ei ihan vielä ole täällä.

än yy tee

Tervetuloa. Enpä tiedä miten tämä minulta luonnistuu, mutta kokeilla sopii.



Kohtelen siveltimiäni hävettävän rumasti. Pesen kehnosti. Jätän maalin kuivumaan harjaksiin. Onnekseni en ole vielä hurahtanut 150 euron näädänkarvasiveltimiin, kiitos herra.



Mutta hyväkin puoli asiassa on. Miten kauniita likaiset siveltimet, sudit, palettiveitset ja paletit ovatkaan.

Usein kauniimpia kuin itse maalaukset. Puhun omasta puolestani.

Ps. Muutin kuvakokoa yhtenäistämisen nimessä ja tasapäistämisen puolesta. Älkää huomioiko epätarkkuutta, kiittäen JUU.