tänään

Aika menee nopeasti. Aamulla herään, luulen herääväni iltapäivällä, onkin aamu, kohta silti on iltapäivä. Ilta ja sitten jo yö. Mitä olen saanut aikaan? En mainittavasti mitään. Sain varmistettua työasioita sentään ja joitain tiskejä tuli tiskattua.

Ostin tulilatvan kun ei ollut pelargonioita. Yksi asia on todettava: En ole parvekesisustaja, jos olen sisustaja lainkaan (taas kuvassa liian lyhyet verhot, silittämättä). Tänä vuonna oli sentään edes väriteema valmiina, mutta toteutus jäi laihanlaiseksi. Onneksi ei haittaa, maisema on ilta-auringossa kaunis.

roma

hevoiset

Aattelen että nuo on kaikista kivoimmat hevoiset.
Kun olin lapsi, naapurin tyttö sanoi hevoinen. Minua heppatyttönä asia huvitti, mutten koskaan korjannut.

taivas varjele

Terveisiä kisastudiosta.

Katselin jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalia olut kourassa. Nyt kun tunnustusten makuun päästiin: kuuntelen joskus Mattia ja Teppoa, Juicea ja Frederikkiä, käyskentelen ulkona tuulihousuissa ja tykkään kaalilaatikosta.

Omasta puolestani kiitokset ja onnittelut Suomen Leijonille (jotka varmasti jokikinen seuraavat blogiani) maailmanmestaruudesta. Olin siitä vilpittömästi tositosi ilahtunut.

PS! Pakko tarkentaa kun suureksi harmikseni olen lukenut aivan järkyttäviä örvellysuutisia ja katsonut umpikännisiä juhlijoita teeveestä. Juhlin voittoa kotisohvalla yhden (1) oluen kanssa.

coconut

Kookosrasvalla terästetty kahvi. Mies katsoi kuppiani jossa rasva helmeili kauniisti. Ei ihastunut.

heippa rallaa

 

 

Luensyöntuijotan.
Hampaani (ei kaikki, vain se viisas) vedettiin eilen pois, oli metka kokemus. 
Horisontti on vinossa, mutta pieni merenneito on niin ihastuttava että en anna asian vaivata.

sisustuksen abc

Ikean riisipaperivarjostin, lyhyet verhot ja verholauta. Oon sisustusihme.

auringon alla

Hei kesä. Kaikin mokomin, tule tänne.

Sain kasan ihania, ihania kirjoja, mutta joita en vielä pysty lukemaan. Sattuu liikaa vielä vaan, puolen vuoden aikana ei ehdi poloinen kovin karaistua. Huomasin yhden alleviivauksen ja purskahdin hillittömään itkuun.

Pitäydyn nyt Antti Heikkilässä lukemiseni osalta, ainakin jonkin aikaa. Olen ollut huono lukija aina Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoiden jälkeen. Tykkäsin siitä kovasti ja kaikki muu on tuntunut sen rinnalla niin pimpelipompelilta että luovutan aika pian. Typerää touhua, kärsimätöntä touhua. Ryhdistäydyn.

Siitäkin huolimatta olen aika onnellinen. Varovasti ja hieman epäuskoisesti.

yks juttu

Kivaa olla kivojen tyyppien ympäröimä. Pääosin.