25.8.2011
back pack
Koska mun selkäni on mitä on, päätin tehdä ensi viikolla alkavia opintoja, kirjoja, vihkoja ja kansioita ajatellen Teon, ja hankin repun. Monia saattaa hämmästyttää reppuvalintani erityinen persoonallisuus, Fjällräven Kånken. Näitähän ei ole oikein kenelläkään...
MUTTA! Minun ja Kånkenin rakkaustarina ei ole mikään trendi-innostus, vaan sen juuret juontuvat kaukaiselle 1990-luvulle, sinne kutakuinkin alkupuoliskolle. Mun ekan luokan koulureppu oli nimittäin metsänvihreä Fjällräven Kånken. Rakas ja uskollinen, rujohko, mutta toimiva käyttötarkoituksessaan. Kun muilla ekaluokan tytöillä oli, tottakai, vaaleanpunaiset kissa- ja heppareput, jollakulla Muumi-reppu, mulla oli metsänvihreä Kånken.
Vanhemmiten olen kyllä sitten antanut sisäiselle Muumi-repun tarpeelle sijaa ja hankkinut sellaisen viitisen vuotta sitten kirpparilta. Se on näppärän kevyt ja pieni tilanteissa, joissa mukana tarvii kantaa ehkä kaksi kolme tavaraa enemmän kuin taskuihin mahtuu. Ja onhan se söpö, mutten tiedä miten söpö tämän ikäisen naisen selässä, ehkä ennemmin pelottava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti