otteita

Molemmat koirani kävivät eläinlääkärillä viime viikolla. Toinen sai vatsansa suojaksi lääkettä, toinen antibiootit. Muuten olivat hyvässä kunnossa. "Hänellä on urheilijan sydän", sanoi lääkäri toisesta koirastani. Toisesta eri eläinlääkäri totesi samaa joku aika sitten.

Isokirjopeippini veteli viimeisiään, joten vaihdoin uuden kukan pöllöruukkuun. Liekö tuo joku vehka? Oon anti-viherpeukalo, en tiedä näistä mitään.

Alkaa hieman jo vaivata nämä jatkuvat lehtijutut, pääkirjoitukset, blogivalitukset ja käytännön itkemiset ihmisten niinkin henkilökohtaisista asioista, kuin ruokavalio. Vegaanit ja muut kasvikseen keskittyneethän ovat varmasti saaneet tätä kuunnella jo vuosikaudet, nyt uutena juttuna on VHH tai trendikkäämmin ilmaistuna karppaaminen. En ymmärrä, miten jotakuta kaivelee niin paljon muiden syömiset.

hui hiivatti

 

6:30

Huhuu, yökukkuja kertoo: "Tältä meillä näyttää aamulla kello kuusi kolmekymmentä."

Huomaan, että mun olisi kuvattava enemmän. Useammin. Rohkeammin. Alkaneet toistaa samaa kaavaa mun kuvat, ja nämä postauksetkin, aina vain yksi kuva. Sekin kiikunkaakun, kehtaanko laittaa.

Suunnitelmissani on muutamia juttuja, joista yksi liittyy lähiöihin ja yksi mummoiluun...

syk-sy

Pienten ihmisten kanssa on tullut harjoiteltua pitkästä aikaa ta-vut-ta-mis-ta.

Syksyyn liittyy mielikuvissani ihana ar-jen ro-man-tiik-ka. Vaikka rakastan kesää, tuntuu ihanalta ja odotetulta palata mieleisten velvollisuuksiensa ja rytmiensä pariin. Nyt olemme tässä kaikessa jo hyvässä vauhdissa.

Nuorempi koirani on aina edellisinä vuosina (kuulostaa liioitellulta, sillä hän täyttää vasta kaksi vuotta muutaman viikon päästä) talvisin ja viime syksynä maistellut eteensä sattuneita ruu-sun-mar-jo-ja, mutta tänä vuonna ne eivät ole jostain syystä kelvanneet. Mistä lie johtuu?
Esikoiseni, hän keskittyy vielä vi-her-tä-vän heinän pureskeluun.

odotan

 

Monella tavalla sekaista, kaoottista nyt. Odotan tyyntä ja selkeyttä.


Herttaiset koirani ovat näemmä koko ajan kuvissa, viime aikoina eritoten nuorimmainen. Mutta kun he ovat niin kauniita.

rauha

hius

Ongelmia. Argh, tämä mun kuontalo on kyllä yksi murheenkryyni!

Pähkinänkuoressa: Reilun vuoden päivät ajelin molemmilta puolilta kaistaleet siiliksi, nyt olen yrittänyt kasvattaa tammikuusta asti. Tässä vaiheessa kasvatusta entinen siili on aivan järkyttävässä mitassa, se liehuu sivuilla, ei asetu aloilleen. Asiaa ei auta lainkaan se, että hiuspohjani rasvoittuu alta aikayksikön, ja sivuletti näyttää superinhalta kun edellisestä suihkukäynnistä on yli kolme tuntia. Koska mun on hirveän, vaalennusprojektissa aikoinaan hamppuuntuneen latvuston vuoksi pakko pitää hiuksia koko ajan kiinni, entinen siili, nykyinen murheenkryyni, on koko ajan kaiken kansan näytillä.

AAA!

Nyt, ihan kun tää ei olisi tarpeeksi, mun hiukset ovat alkaneet valtoimenaan irtoilla! Kävin jo ihotautilääkärillä ja olen menossa verikokeisiin ensi viikolla. Hiukseni, miksi teette tämän?

trikoojänis

omenia omenoita

Miten se menee?

Sain ystävältäni Karoliinalta ison kassin ihania omeniaomenoita ja ajattelin valmistaa paistosta ihan kohta! Syksy!

Mun piti sittenkin lopettaa se jooga. Fysioterapeutti sanoi, ettei tällä selällä kannata astangajoogata, aika tylsää. No aloitan pilateksen sitten. Ja palapelin kokoamisen. Ja varmaankin joku päivä virkkaamisen. Kenties ystäväni Iidan kanssa bingoamisen! Pari tauluntekelettä maalasin jo.

Enkä paljon sääriäni ajele, en.