jäähyväiset

Hyvästi rakas ystäväni, Osku. 

oodi

kaunein on pikku Rau

kaunein, hirmuisin Rau

kaunein, piskuisin Rau

kaunein, kovaa sanoo hau

Unohtui kertoa että kaunis koiralapseni Rauha täytti 9.10. kaksi vuotta.

Löysin ihanan pinkin pitsiliinan kirpparilta. Lumoava! Se löysi paikkansa keittiönpöydältä, vaikka alunperin mietin sitä koirien juomakupin alle. Oli kuitenkin siihen liian suuri, ja juomakuppi sai alleen valkean pitsiliinan.

Jossain pitsiliinainnostuksessa yritin tehdä sellaista tärkättyä pitsiliinakippoa, mutta en ilmeisesti oikein osannut valmistaa sokeritärkkiä, koska nk kippo oli aika lössö. Ehkä koitan joskus uudelleen tätä kippohommaa, yksi lp-levykippo meillä on. Nää kippohommathan on urbaanin nuoren naisen askarteluideat top kympissä aivan varmana. Samoin hamahelmikorut ja -magneetit. Joita mulla on myös.

Ja viirit... Onkohan nekin siellä. Mun piti alunperin laittaa makuuhuoneen ikkunan yläpuolella oleviin koukkuihin joku ihana tähtivalosarja, jonka löysin kaapista. Sitten huomasin että siinä sarjassa ei ole pistoketta. Jäi laittamatta, korvasin sitten viirillä. Käyhän sekin.

skies

labyrintti

 

Pulujakin kiinnostaa?

tädin tyttö

Tädin ihana prinsessa täytti 3 vuotta.

i love lähiö

Ajattelin aloittaa lähiöseikkailun. Ihan alkuun tutustun Turun lähiöihin, mutta ehkä joskus jatkossa rohkenen myös muille paikkakunnille. Saattaa olla kaikkiaan aika viipyilevä ja aikaavievä projekti, oon hieman tuulella käyvä näissä asioissa.

Oon hiukan tylsä ihminen, mutta oon kyllästynyt ainaiseen puutaloromantiikkaan. Siis tottakai itsekin pidän puutaloista, suorastaan rakastan niitä ja tunnelmallisia turkulaisia puutaloalueita. Asuinkin joskus sellaisessa, ja se oli aivan ihanaa, paitsi että naapurin miehen kuorsaus kuului seinän läpi aika selvästi! Mutta kuitenkin.

Puutaloromatiikka alkaa silti vaan kyllästyttää, huh! Kun vähän avartaa ajatteluaan, kauneutta ja tunnelmaa voi aistia laatikkotaloissa ja asfalttipihoissakin. Tuntuu kutkuttavan hienolta ajatella, että jokaisen samanlaisen oven ja samanlaisen ikkunan takana samanlaisessa pohjapiirrustuksessa elää ihan erilainen ja omanlaisensa ihminen, pariskunta, perhe. Ihanaa!

Piti aloittaa jo tänään, mutta koska sataa kuin sanonko mistä, en uskalla kiikuttaa herkkää kameraani ulkosalla. Katselen keskiviikkona uudemman kerran.

tku

Tein kaupunkikierroksen kaupungissani. Kierros oli osa ympäristötaidekurssia, joka minun olisi pitänyt saattaa loppuun jo keväällä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuvat kierrokselta olivat pääasiassa onnettomia. Syytän kameraa, en muka osaa käyttää sitä. Sivuutan täysin sen tosiasian, että valokuvaaminen on taito, jota kaikki eivät välttämättä hallitse. Ainakaan opettelematta, harjoittelematta.

Turku on sielukas kaupunki.